“Have you ever hoped for something? And held out for it against all the odds? Until everything you did was ridiculous? ”
“It didn’t take tragedy or war to derail a man. It took only a memory.”
“He imagined dying and being cut open and there were all his bones and muscles and his bared arteries and capillaries leading to a cavity in his chest where instead of a heart he had his camera.”
“Memories were just photos printed on synapses.”
“Perhaps you think too hard about what words you're going to use and how to make your mouth say them.”
Neule: JC, Housut: Mango, Korvikset: Glitter, Paitapusero: H&M
Lainauksia Ali Shaw'n kirjasta Tyttö joka muuttui lasiksi. En tiedä miksi, mutta kirja teki minuun jollain tapaa lähtemättömän vaikutuksen. En pitänyt lopusta. Mielestäni kirja tylsistyi puolivälin jälkeen. Silti jo ensimmäisestä luvusta lähtien kirjassa oli jotain maagista, joka sai minut pidettyä otteessaan loppuun asti. Jotain jäätävää, lämmittävää, sulattavaa tai kauhistuttavaa. Vaikeasti kuvailtavaa.
Puhun seuraavaksi hieman loppuratkaisusta, älä lue pidemmälle, jos et halua juonipaljastuksia!
Minua jäi hieman häiritsemään se, ettei siitä eläimestä, joka muutti kaiken lasiksi, selvinnyt enää oikein mitään. Tai siitä, missä Ida oli kohdannut tuon eläimen. Tai miksi St. Haudan saarella tapahtui ylipäänsä kaikkea tuollaista. Liikaa kysymyksiä jäi auki. Jotenkin petyin myös siihen, mitä Idalle kävi. Jotenkin toivoin, että hänelle olisi keksitty parannuskeino, tai että hän olisi saanut vähintäänkin hieman enemmän aikaa Midaksen kanssa. Ida olisi ensin poistanut "lasin" Midaksesta, ja sitten toisinpäin, lasittumiselle olisi tehty loppu ja kaikki olisivat olleet onnellisia. Siksi petyin hieman loppuratkaisuun.
***
***
Joskus mun tekisi mieli kirjoittaa vähän syvällisempiäkin juttuja, ehkä jakaa enemmän ajatuksia kanssanne, kertoa mitä päässäni liikkuu. Jaksaisitteko lukea tällaisia juttuja, jos uskaltautuisin niitä kirjoittamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti