keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

New York osa 1

Vihjailinkin blogissa aikaisemmin alkukesälle suunnitellusta ulkomaanmatkasta paljastamatta sen kummemmin matkakohdetta, mutta kävin tosiaan ystäväni Idan kanssa lomailemassa New Yorkissa toukokuun lopussa. Kyseessä oli ensimmäinen matkani Yhdysvaltoihin enkä opiskelukiireiltäni ehtinyt juurikaan tutustua matkaoppaisiinkaan, mutta onneksi sekä Ida ja moni muu tuttavani antoivat hyviä ohjeita, joilla saimme aikaan hienon ja onnistuneen reissun vähäisestä suunnittelusta huolimatta. 

Seuraavissa postauksissa jaan kanssanne reissun kuvasaldoa, sekä omat matkavinkkini

Kävin vuonna 2011 lomalla Tokiossa, joten minulla oli yleinen käsitys siitä, mitä toiselta suurkaupungilta on syytä olettaa, vaikka New York ja Tokio eroavatkin toisistaan kuin yö ja päivä. Yleisvaikutelma kaupungista paljastuikin hieman arkisemmaksi kuin olin aluksi kuvitellut. Erityisesti ensimmäisenä iltana, kun jonotimme hampurilaisravintolaan ja katselin samalla niitä ympäröiviä korkeampia taloja (jotka eivät todellakaan olleet edes korkeimmasta päästä) ja vilkasta liikennettä, minun oli jotenkin erityisen vaikeaa ymmärtää, että tämä on joillekin sitä arkipäivää, ja että nämä kanssamme jonottaneet tyypit oikeasti asuivat siellä.  

Kävimme kahtena ensimmäisenä päivänä perinteisillä turistibussiajeluilla, joiden kautta pääsimme näkemään kaupunkia ja nähtävyyksiä hieman paremmin. Ensimmäisenä päivänä kävimme ajelimme eteläisen Manhattanin reitin ja pysähdyimme muun muassa Empire State Buildingissa (hyvällä ilmalla huikeat reissukuvat taattu), ostoksilla, erilaisissa puistoissa sekä yliopistolla. Erityisesti yliopiston liepeillä sijaitseva Washingon Square Park osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Meidän ei alunperin ollut edes tarkoitus vierailla siellä, mutta puisto sattui sopivasti matkan varrelle. Puistossa oli meneillään monenlaista hyväntekeväisyystoimintaa sekä huikea tanssiesitys. Eräs nainen omisti meille rap-numeronkin kiitoksena lahjoituksesta. Puisto on myös huikea auringonotto- ja levähdyspaikka. Toisena päivänä ajelimme kierroksen Brooklynissa. Bussikiertueiden lisäksi liikuimme paljon metrolla sekä lyhyitä matkoja jalan. 



Bussikiertueista voin kertoa vielä sen verran, että usein mukana kulkevat oppaat ovat oikeita viihdyttäjiä ja heiltä voi saada myös arvokkaita kohde- ja ruokapaikkavinkkejä. Jos bussioppaan puhe on totaalisen puuduttavaa kuultavaa, suosittelen jäämään kyydistä odottamaan seuraavaa bussia. Manhattanin-kierroksen loppupuolen oppaamme oli oikea koomikko. Hän vitsaili matkan aikana milloin mistäkin (erityisesti Donald Trumpista sekä suunnitelmistaan muuttaa Kanadaan, jos seuraava presidentti on republikaani) ja läimäytteli liikennemerkkejä, kun ajoimme niiden ohitse. Brooklynin-kierroksen oppaalla sen sijaan oli paljon tarinoita muun muassa jokaisesta kaupungin kolkasta, elokuvien kuvauksesta ja liikenteestä. Lisäksi hänellä oli useita ruokapaikkasuosituksia, joista kävimme lopulta testaamassakin yhden. Vaikka ajelut ovat usein aika hintavia, voin silti lämpimästi suositella niitä, sillä ne ovat varsinkin hyvällä ilmalla kätevä tapa päästä kulkemaan ympäri kaupunkia ja lipulla voi saada alennusta myös muista kohteista tai palveluista. Tykkään itse kuvata erilaisia rakennuksia, joten siitäkin näkökulmasta bussilla kulkeminen sopi minulle.

Liikenne New Yorkissa oli tosin jotain ihan hullua. Brooklynin-bussikierroksen loppuosa sattui juuri pahimpaan ruuhka-aikaan, joten kymmenen minuutin kävelymatkan taittumiseen meni bussilla lähes neljäkymmentä minuuttia. Muutenkin ihmiset tuntuivat ottavan liikenteessä enemmän riskejä ja ajavan kovaa ja suomalaisesti näkökulmasta jopa holtittomasti, mutta se on kai heidän tapansa tehdä ruuhkissa liikkumisesta sujuvampaa. Suojateitä tuli ylitettyä oikeastaan aina, kun lähistöllä ei ollut autoa, mutta toisaalta "vihreilläkin" piti varoa autojen perään. Käytännössä jalankulkijan liikennevaloilla ei ollut mitään virkaa.

Hotellimme sijaitsi aivan Times Squaren liepeillä. Art Deco-henkinen hotellimme oli varmaan jo vanha kuin taivas, lattiat huoneissa olivat vähän vinot ja seinät kuin paperia, mutta eipä hotellilla juuri muuta tehtykään kuin nukuttu yön yli. Sijainti oli kuitenkin loistava, sillä lähes hotellin vierestä pääsi liikkumaan ympäriinsä niin turistibussilla kuin metrolla ja loistavia ruokapaikkoja löytyi ihan kävelymatkan päästä. Suosittelen Times Squaren nurkilla yöpyviä ehdottomasti kävelemään Hell's Kitchenin suuntaan ruoan perässä: sekä vatsa, että kukkaro kiittävät. Ruokailusta lisää tulevissa postauksissa.

Hotellimme läheltä saimme myös päivän ainoan internethetken Starbucksissa. Hotellimme wifi oli maksullinen ja kallis, eivätkä useimmat ruokapaikat tai kahvilat tarjonneet ilmaista nettiyhteyttä, joten kävimme Starbucksilla useammin kuin kehtaan myöntää. Kahvihan ei ollut sitten mistään kotoisin, mutta kylmät juomat maistuivat kyllä kuumina kesäpäivinä. Yleisestikin ottaen kahvi tuntui olevan useissa paikoissa lähinnä ruskeaa vettä. 

Hotelliin kirjautumisessa havainnollistuu myös hyvin se, kuinka vaikeaa Yhdysvalloissa on tulla toimeen ilman luottokorttia. Olimme maksaneet hotellin etukäteen, mutta kirjautumisen yhteydessä vaaditaan siitä huolimatta luottokortin tiedot tai käteispantti, joka voi osoittautua isoksikin. Luottokortti on käytännössä kuin toinen passi. Ostosten tekeminen onnistui kuitenkin ihan tavallisella pankkikortilla. 



Flatiron Buildingin, YK:n päämajan ja One World Trade Centerin näimme vain ulkopuolelta bussin kyydistä. Lopulta New Yorkissa on kohteita niin paljon, että joidenkin välillä vain joutuu tekemään valintoja, eikä sitä lopulta huvita enää jokaista rakennusta erikseen kovin pitkään tuijotella, vaikka One World Trade Center onkin tällä hetkellä New Yorkin korkein rakennus ja Flatironia pidetään taas vanhimpana Manhattanin yhä olemassa olevista pilvenpiirtäjistä. Flatiron Building oli oikeastaan juuri liikkuvasta bussista nähtynä ihan kiinnostava, sillä siinä pääsi hyvin näkemään, kuinka rakennus näyttää kapenevan lähestyttäessä.

Jokaisessa kiinnostavassa kohteessa vierailu voi tulla myös kalliiksi, sillä pääsyliput ovat usein melko hintavia ja iso osa päivästä saattaa mennä jonottamiseen. Suosittelen tekemään ainakin alustavat suunnitelmat vierailtavista kohteista etukäteen.

Jonottaminen on kyllä laji, joka tässä kaupungissa tunnutaan hallitsevan, vaikka minusta se tuntui välillä pakotetultakin. Jonottaa saa kohteiden lisäksi niin ikään kauppojen kassoilla (joskus uskomattoman pitkään, en voi ymmärtää), sovituskopeille, ravintoloihin, kulkuneuvoihin ja niin edelleen. Jos astut jonossa pikkuisenkaan sinulle merkityn odotuspaikan ulkopuolelle, joku henkilökunnan jäsen tulee kyllä komentamaan sinut takaisin paikallesi. Ymmärrän kyllä, että suurissa kaupungeissa ihmismassoja täytyy välillä ohjata kuin karjalaumaa, mutta välillä koko hömpötys tuntui minusta vain ihmisen älykkyyden aliarvioinnilta.

2 kommenttia: