Trust my rage

Toppi: Monki, kauluskoru(vai miksi sitä kutsutaan?): Cubus, metallikoristeinen hiuslenkki: H&M

 

Näytän vihaisemmalta kuin yleensä, enkö näytäkin? Se ei ollut kuitenkaan tarkoitus, vaan sattui vain tapahtumaan, eikä otsikkokaan ole siitä siis peräisin. Kyseessä on oikeastaan lainaus eräästä hyvästä elokuvasta eräältä loistavalta hahmolta (pointsit sulle, jos tiedät keneltä). Silti tässä viimeaikoina muutamat asiat ovat risoneet niin kovasti, että siitä on joulumieli kaukana. Näin joulun alla tulee valitettua yleisesti ottaen kyllä huomattavasti vähemmän turhista asioista, mutta joidenkin asioiden suhteen minulla on ja tulee varmaan olemaankin nollatoleranssi. Esimerkiksi...

 

 

Rattijuopumus

Miksi ihmisten on niin vaikeaa ymmärtää, että jos juot, et aja? Yksi kolmasosa kaikista kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista on rattijuoppojen aiheuttamia. Olin jo kääntää pöydän ympäri suuttumuksesta autokoulussa, kun eräs neropatti toteaa, että "kyllä sitä voi ajaa, jos on vaan vähän humalassa, riittää että pystyssä pysyy" (jos tunnistat itsesi tästä, häpeä). Anteeksi mitä? Ja korttia ollaan hakemassa? Mitä jos satut kännissä ajamaan vaikkapa ystäväsi yli? Tai ajat auton katolleen, ja loukkaat itsesi pysyvästi (ehei, vakuutus ei korvaa mitään)? Inhoan vastuuttomuutta yli kaiken ja alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen on vastuuttomuutta pahimmillaan.

 

Tupakointi

Saan tästä varmaan melko paljon vihaa niskaani, mutta tupakointi on yksi sellainen tapa, jota kohtaan minulla on tietyissä tapauksissa nollatoleranssi. En tuomitse ihmisiä, jotka polttavat, vaan heidän valintansa. En hylkäisi ystävää sen vuoksi, että hän polttaa, mutta hän varmasti saisi kuulla tyytymättömyydestäni (varmaan kyllästymiseen asti, "en tiennytkään, että se on pahaksi, ehkä se pitäisi kertoa pakkauksessa"...). Enkä koskaan voisi seurustella tupakoivan tyypin kanssa. Tupakointi on vain yksinkertaisesti ristiriidassa oman arvomaailmani ja elämäntapani kanssa. Olen urheilija ja astmaatikko, joten on itsestään selvää, että suhtaudun polttamiseen kielteisesti. Jokaisen tupakoitsijan olisi syytä päästä vierailemaan sairaalassa keuhkotautien osastolla, jotta he näkisivät, mitä tupakointi voi saada aikaan. "Se on sen ajan murhe" on huono argumentti, sillä sairaus ei välttämättä iske vanhemmalla iällä tai edes ollenkaan. On kuitenkin mahdollisuus, että sairastuu parikymppisenä vaikkapa rajuun keuhkokuumeeseen, josta ei toivu tupakoinnin vuoksi. Moralisointi päättyy osaltani tähän.

 

Laihuuden ja lihavuuden dissaus

Väliotsikointi vähän tökkii, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Nykyäänhän on siis täysin sopivaa haukkua hoikkia ihmisiä surutta anorektikoiksi, ja vaikkei kukaan suoraan läskiksi haukkuisikaan, saavat ylipainoisetkin ihmiset tarpeettomasti tarpeetonta kritiikkiä osakseen. Ihmisiä ei saisi kritisoida heidän ulkoisten piirteidensä vuoksi, riippumatta siitä, onko hän iso pieni, lihaksikas tai mitä hyvänsä. Niin lihavuus tai laihuuskin voi olla täysin henkilöstä itsestään riippumatonta, luontaista tai vaikkapa sairauden aiheuttamaa. Kun kauneusihanteet ovat muutenkin niin sairaita kuin nyt, on kaikenlainen tällainen arvostelu hyvin surullista. Itsekin olen tällaisesta kritiikistä kärsinyt pienestä pitäen, tosin viime vuosina se on onneksi vähentynyt. Milloin minulle onkaan sanottu, että olen aivan liian laiha, ei tuo edes ole tervettä (olen kyllä mielestäni ihan normaalin kokoinen) tai milloin minulle on sanottu, että eivät pojat tykkää tuommoisista laudoista (pojat tykätköön puolestani ihan mistä tahtovat). Terveydenhoitajakaan ei meinannut kovastakaan vakuuttelusta ottaa yläasteella uskoakseen, että minulla on aivan terve suhde ruokaan, ja syön hyvin ja mielelläni, mielellään vielä mahdollisimman usein. On hyvin tärkeää oppia rakastamaan omaa kehoaan ja pystyä olemaan välittämättä siitä, miltä muut sen odottavat näyttävän, mutta niin pitkään kun kamppailemme ulkonäköpaineiden kanssa, on ilmapiiri ideaalinen kritiikille ja tyytymättömyydelle.

 

 

Näin enkelinsiipikoristeen ja ponnarikampauksen esittely muuttuikin äkkiä mielipidekirjoitukseksi. Tällaisten tekstien julkaisu pelottaa minua aina hirveästi, pelkään ilmaisevani jonkin asian huonosti, jättäväni jonnekin epäselvyyksiä tai tulkinnanvaraa ja niin edelleen. Toivottavasti et pahoita tästä nyt mieltäsi, mutta vastailen kyllä kommentteihin, mikäli jokin jäi mietityttämään!

 

Mikäs teitä risoo tänään?