Malmö, Kööpenhamina ja jääkiekon nuorten MM

Suomi voitti kultaa! Ja pääsin kuulemma telkkariinkin. Näkikö joku?

Kaikki kuvat on tosiaan otettu kännykkäkameralla, joten laatu on myös sen mukaista. Toisaalta nyt pääsin leikkimään oikein kunnolla erilaisten filttereiden kanssa, sillä ei kai filtterit voi valmiiksi huonoa kuvaa ainakaan huonontaa (oikeastaan kyllä voi)?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yllätyin oikeastaan siitä kuinka kiva ja kaunis kaupunki Malmö oli. Kööpenhamina taas petti minut kummallisella tavalla. Kenties Köpikselläkin voisi olla enemmän annettavaa kesäaikaan tai pidemmällä visiitillä, sillä kävimme siellä vain muutaman tunnin kierroksen. Köpiksestä jäi oikeastaan mieleen vain kaupat, joissa olin käynyt jo Malmössä, tai jotka olivat kalliita luksusliikkeitä, maailman herkullisin Joe & The Juicen mehu sekä keskinkertainen pizzapaikka, jossa juomat olivat naurettavan ylihinnoiteltuja ja ruoan saamisessa kesti aivan liian kauan.

 

Pelit olivat myös kerrassaan huikeita kokemuksia. En ole koskaan ollut katsomassa livenä noin suurta urheilutapahtumaa. Kävin katsomassa Suomi-Kanada-pelin sekä Suomi-Ruotsi-pelin, ja molemmissa yleisöä oli noin 12 000 ihmistä. Hui. Kanadapelissä taisi olla melkein 4000 kanadalaista katsojaa. Kanadalaisyleisöstä ei voinut olla pitämättä: energistä porukkaa, joka suhtautui lajiin varsin intohimoisesti, mutta ei kuitenkaan jäänyt nyrpistelemään Kanadan tappiota. Ruotsipelissä taas oli melkoista karnevaalitunnelmaa: huutoa, laulua, taputusta ja muuta erittäin äänekästä ja vaikuttavaa kannatusta, mutta toisaalta Suomi sai osakseen melkoista buuausta ja vislausta. Ei suomalaisessakaan yleisössä tavallisesti ole hirveästi kehumista: jos pelit olisivat olleet suomessa, olisi sitä vislausta, huutelua, buuausta, kiroilua ja nenän niistämistä Ruotsin lippuun ollut ehkä vieläkin enemmän.

 

Jotenkin jälkikäteen on jäänyt huvittamaan se, kuinka varma Ruotsi oli voitostaan. Koskaan ennen en ole päässyt sanomaan ylpeys käy lankeemuksen edellä niin, ettei osuvampaa sanontaa löydy. Oli tilattu kultakypäröitä ja järjestetty juhlia ja muutenkin nuolaistu ennen kuin tipahtaa. Itse kun Kanadapelin jälkeen jäin vielä katsomoon, näin kuinka järjestäjät testasivat sitä laitetta, jolla liput nostetaan ylös finaalin jälkeen: olihan se Ruotsin lippu tietenkin sillä korkeimmalla paikalla (voidaanhan tämä toisaalta nähdä luonnollisena ratkaisuna, olivathan he sentään järjestäjämaa).

 

Ja voi myös sitä jälkipyykkiä kisan jälkeen! Ruotsalaiset ovat hyviä voittajia ja huonoja häviäjiä, ainakin tämän perusteella. Ruotsin joukkue oli kuulemma parempi, suomalaiset tekivät "paskamaaleja" ja voittomaali oli paitsio. Voi harmi. Tämä "huonompi joukkue" sattui kuitenkin tekemään enemmän maaleja. Ruotsin joukkue saattoi kyllä olla teknisesti parempi, mutta jääkiekko ei valitettavasti ole arvostelulaji, vaan maalit ratkaisevat. Tervetuloa kokeilemaan taitoluistelua, jos tyylipisteitä kaipaatte! :)

 

Kaikesta huolimatta tykkään kyllä hirveästi Ruotsista ja ruotsalaisista, mutta olen samaan aikaan hieman katkera siitä, kuinka he tekevät melkein kaiken paremmin kuin me. Arkkitehtuuri, popmusiikki, usein myös urheilu, makeiset, ruoka... Ehkä jopa eläminen, sillä ruotsalaiset ovat tunnetusti onnellisempia ja pitkäikäisempiä kuin suomalaiset. En tiedä vievätkö suomalaiset voiton kenties muotoilussa tai raskaassa musiikissa, vai ovatko naapurimme lopulta näissäkin parempia.

 

Shoppailupostausta luvassa sitten myöhemmin ;)