Suosikkielokuvani

Tätä kysyttiin viimeksi kysymyspostauksessa, enkä silloin kyennyt tekemään listaa, tai jos olisin tehnyt, siitä olisi tullut aika pitkä. Suosikkielokuvia minulla on niin paljon, että jos esittelisin kaikki, pitäisi aiheesta tehdä kaksi tai kolme postausta. Olen nyt kuitenkin tähän postaukseen koonnut muutaman elokuvan, josta olen pitänyt erityisen paljon tai jotka ovat jollain keinolla onnistuneet tekemään vaikutuksen ja erottumaan edukseen. Olen huono kertomaan, miksi näistä elokuvista pidin, mutta yritin keksiä jotain.

Elokuvien nimissä on linkit valitsemiini Youtube-klippeihin kyseisestä elokuvasta.

 Django Unchained (2012)

 

Petyn vain harvoin Tarantinon elokuviin. Pidän myös länkkäreistä, joten nähtyäni Djangon trailerin jäin odottamaan elokuvaa kuin hullu puuroa. Kävinkin katsomassa kyseisen leffan kahdesti elokuvateatterissa. Musiikilla on Tarantinon elokuvissa aivan erityinen tehtävä, kuten myös tässäkin. Lisäksi Leonardo di Caprion roolihahmo Calvin Candie oli hyytävässä hulluudessaan kerrassaan loistava. Sain muuten tietää, että kohtauksessa, jossa Candien käsi vuotaa verta, Leo sai oikeasti pahan haavan käteensä, mutta jatkoi suoritustaan ja tuo kohtaus on sitten lopullisessa elokuvassa.

 The Great Gatsby (2013)

 

Gatsby ei menestynyt arvosteluissa ihan niin hyvin kuin olisin voinut kuvitella. Itse kuitenkin rakastin elokuvaa, vaikka tahti ja tunnelma jotenkin menetti puhtiaan loppua kohti. Kultahattu on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani, enkä olisi voinut kuvitella Gatsbyksi ketään muuta näyttelijää kuin Leonardo di Capriota. Kultahatussa - niin kirjana kuin leffanakin -  monen muun suosikkini lailla miellytti se, että se oli loppujen lopuksi melko yllätyksellinen: se ei olekaan tarina rakkaudesta vaan pakkomielteistä. The Great Gatsby-elokuvassa minua miellytti myös myös elokuvan taiteellinen toteutus: silmänruokaa löytyy niin puvustuksesta, lavastuksesta kuin tehosteistakin.

Silmänkääntäjä (2006)

 

Rakastan taikatemppuja ja erityisesti taikurielokuvia. Syy, miksi tähän elokuvaan kuitenkin ihastuin, oli tunnelma, joka luotiin musiikilla. Silmänkääntäjässä on mielestäni yksi kauneimmista soundtrackeista, mitä on sävelletty, ja valitsin syystä luistelumusiikkinikin tästä elokuvasta. Elokuvassa on kaunis, salaperäinen ja synkeä tunnelma. Pidin myös elokuvan miljööstä, tunnelmasta sekä loppuratkaisusta - joka on muuten hyvin kauniisti toteutettu.

Inception (2010)

 

En tiennyt Inceptionista juuri mitään silloin, kun menin katsomaan sen elokuviin (nykyään katson aina kaikki trailerit ja seuraan uutisia kiinnostavista leffoista ja näyttelijöistä) ja olin lähestulkoon mykistynyt. Christopher Nolanista tuli heti yksi suosikkiohjaajistani. Inceptionissa on erinomaisen juonen ja ihanien henkilöhahmojen (ja Leonardo di Caprion) lisäksi myös suorastaan naulitseva tunnelma, puhumattakaan musiikista, sekä loppuratkaisusta, jota jää vihaamaan ja rakastamaan samanaikaisesti, ja joka muuten jää piinaamaan. 

Jane Eyre (2011)

 

Jane Eyre oli jotain ihan muuta kuin osasin odottaa. En yleensä innostu näistä "pitsiajan" elokuvista mitenkään merkittävän paljoa, mutta koska olin lukenut Emily Brontën Humisevan Harjun, josta pidin erittäin paljon siksi, että se osasi yllättää minut ainutlaatuisella tavalla, osasin odottaa ainutlaatuisuutta hänen siskonsa romaaniin perustuvalta  elokuvalta. Jane Eyre ihastuttaa ja satuttaa, puhumattakaan särkyneestä Rochesterista, joka sitten meni särkemään sekä Janen että minun sydämeni (niin ja muuten, Michael Fassbender...). Jos odotat Jane Eyren olevan samankaltainen kuin esimerkiksi Ylpeys ja ennakkoluulo, tulet joko yllättymään niin kuin minä, tai pettymään.

Kunniattomat paskiaiset (2009)

 

Kunniattomat paskiaiset on ehkä nerokkaimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Hienoa Tarantinon elokuvissa on se, etteivät ne aliarvioi katsojaa, vaan antaa hänen tulkita tarinaa myös niistä asioista, joita ei suoraan ilmaista. Christoph Waltzin esittämä psykopaattinen SS-eversti Hans Landa on nerokas hahmo, eikä näyttelijä voittanut roolistaan Oscaria syyttä suotta. Ai niin, Michael Fassbender... 

The Prestige (2006)

 

Christopher Nolanin ohjaama taikurielokuva: mikä voi mennä pieleen? Eipä oikeastaan mitään. Nolanin elokuvissa hienoa on se, kuinka katsoja saadaan seuraamaan elokuvaa niin lumoutuneena, eikä mikään ole ennalta arvattavissa (korkeintaan arvuuteltavissa, mutta mitenkään itsestään  selvinä en hänen elokuviaan pidä). Kaikki pääosanesittäjät eivät tuolloin vielä olleet niin suuria tähtiä kuin nyt, enkä The Prestigen nähtyäni lainkaan ihmetellyt heidän nykyistä suosiotaan, josko tällä elokuvalla olisi ollut siihen jonkinlaista vaikutusta. Lisähuomautuksena vielä, että tämä taikurielokuva ei ole lainkaan samanlainen kuin Silmänkääntäjä, vaan muistuttaa pikemminkin Inceptionia, joka tosiaan on myös Nolanin ohjaama elokuva.

Suosikkeja on toki monia muitakin, kuten Taru sormusten herrasta-elokuvat, The Avengers, Thor: The Dark World, Prinsessa Mononoke, Leijonakuningas ja niin edelleen. Lista on pitkä.

Mitkä ovat sinun suosikkileffasi? :)