Udine

Instagramiani seuraavat ovatkin huomanneet jo, että olen käynyt reissussa. Vietin viime viikon Italissa Friuli-Venezia Giulian alueella sijaitsevassa kaupungissa nimeltä Udine. Pääsin matkalle koulumme Comenius-projektin kautta, enkä liioittele yhtään, että kyseessä oli yksi elämäni huikeimmista kokemuksista. En ainoastaan päässyt tapaamaan upeita ihmisiä tai näkemään hienoja paikkoja ja kaupunkeja, vaan oikeasti myös oppimaan uutta ja avartamaan näkemystäni maailmasta ja ihmisistä (mikä taisikin olla integraatio/kansainvälisyys/yhteistyö-teemaisen projektimme idea). En muuten olisi arvannut, että ihmisistä, joita en ole koskaan aiemmin tavannut, voisi tulla alle viikossa minulle niin tärkeitä. Lähteminen ei todellakaan ollut helppoa, mutta sovimmekin näkevämme vielä uudelleen. Arkeen palaaminen tuntuu kovin vaikealta tuollaisen viikon jälkeen. Ikävä on kova ja olen itkenyt paljon, mutta kaikki kyyneleet eivät ole huonoja kyyneleitä. Reissusta kirjoittaminen tuntuu vielä jotenkin hankalalta, joten siirryn suoraan kuvamateriaalin pariin. Mainittakoon kuitenkin, että Udine on yksi kauneimmista ja viihtyisimmistä kaupungeista, joissa olen vieraillut.

 

 

Nyt kun olen vastikään valittanut pitsasta, minun on pakko sanoa, että Italiassa söin kyllä parasta pitsaa ikinä. Ravintolan herkku-capricciosakin jäi tosin isäntäperheeni valmistaman pitsan varjoon. Pitsa valmistui kiviuunissa parhaista mahdollisista raaka-aineista (minulle kerrottiin moneen kertaan, kuinka tärkeässä roolissa erittäin laadukas tomaattikastike ja mozzarella ovat pitsassa, joten suomalaisen pitsan ongelma taitaa olla nimenomaan raaka-aineet). Münchenin kentällä söin herkullista frozen yoghurtia ja maistoin Udinessa myös shawarmaa, mutta jälkimmäisestä en erityisemmin innostunut.