wow such shoes

Löysin uudet suosikkikenkäni vähän aikaa sitten Dinskosta.

 

 

Tänään oli tosiaan viimeinen koulupäivä. Koulu jatkuu osaltani tosiaan vielä syksyllä, koska päätin suorittaa lukion kolmeen ja puoleen vuoteen. En kadu päätöstäni yhtään, sillä nyt olen päässyt huomattavasti helpommin harjoituksiin iltapäivisin, mutta silti on jotenkin haikeaa, että niin monet ystävät lähtevät nyt opiskelemaan ja armeijaan ja toisiin kaupunkeihin. Suoraan sanoen ajatus pelottaa minua. Liian monta kertaa on käynyt niin, että yhteydenpito muualla asuvien ystävien kanssa on ensin vähentynyt, sitten ehkä lakannut kokonaan. En haluaisi, että ystäväni lähtisivät, mutta toisaalta, kuinka käsittämättömän itsekäs ystävä olisin, jos yrittäisin estää heitä? Voi olla, että joudun itsekin lähtemään vuoden päästä jonnekin ja olen sitten taas samankaltaisessa tilanteessa. Mutta sellaistahan tämä on. Kuulin jostain, että jos ystävyys kestää noin seitsemän vuotta niin se kestää ikuisesti. Jos tuo pitää paikkansa, minulla ei pitäisi olla mitään hätää. Ehkä pelkään tulevaisuutta ihan yleensäkin. Minulla on kyllä jonkinlainen alustava suunnitelma tulevaisuuttani koskien, mutta en ehkä siltikään ole täysin varma siitä, mitä toivon sen tuovan tullessaan. Tämä on kaiketi aivan normaalia?

 

Päivän biisit:

Woodkid - Iron (Quintet Version)

Woodkid - Golden Age

Scala & Kolacny Brothers - Smells Like Teen Spirit

Jesper Kyd - Aphelion