Uusi syystakki

Kävin Sallin kanssa vähän aikaa sitten Pikisaaressa hieman photoshoottailemassa ja koeajamassa Sallin uutta kameraa (nimeltään Mauno II Suuri). Kuvamateriaalia on tulossa enemmänkin kuvanmuokkausoperaation jälkeen, mutta halusin välttämättä esitellä uutta Vilan takkiani, joka on ehkä paras ostokseni pitkään aikaan. Se pitää lämpimänä paremmin kuin yksikään vanhempi syystakkini eikä ole edes hassumman näköinen, vaikka olinkin aluksi epäilevä, kuten aina kaikkea tutusta ja turvallisesta poikkeavaa kohtaan. Tällä kertaa väri oli aluksi hieman mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä en ole vuosikausiin käyttänyt juuri muita kuin mustia takkeja!

Vaikka vähän aikaa sitten uhosinkin, etten aio pakottaa itseäni tuottamaan materiaalia ja postauksia blogiini, pitää silti myöntää, että minua hieman harmittaa epäsäännöllinen postaustahtini. Toki moni muukin asia (kuten kykenemättömyyteni tehdä suunnitelmia ja aikatauluja sekä varsinkin pysymään niissä) ovat pitäneet minua viime aikoina kiireisenä. Uusiin opiskelurytmeihin totuttelu on vienyt yllättävän paljon aikaa ja voimia ja aiemmin mainitusta syystä sitä aikaa on mennyt myös ihan liikaa hukkaan ja turhiin asioihin. Katsottuani Hannibalin kaksi ensimmäistä kautta maratonina ja pelattuani The Witcher 3:n uusimman lisäosan läpi tajusin, että minullahan on tenttejä parin viikon päästä, voisihan niitä kirjojakin yrittää availla. Loppusyksy on tosin minulla koulun kannalta melko kevyt, joten olen ehkä vähän pistänyt sen varaan, että silloin on hyvin aikaa paikkailla alkusyksyn mokailuja.