Selfiepostaus: ajatuksia omakuvista ja niihin kohdistuvasta arvostelusta

Turhamainen. Pinnallinen. Epätoivoinen. Huomionkipeä. Tyhmä.  Narsisti.

Varmasti kaikilla näillä sanoilla on joskus viitattu selfieitä ottaviin ihmisiin. Muutenkin sana "selfie" (puhumattakaan "teinipeilistä" tai selfiekepeistä) on monille kuin kirosana, sillä sen ajatellaan liittyvän tietynlaiseen ei-hyväksyttävään käytökseen, kuten itsensä ihailuun tai muunlaiseen itsekeskeisyyteen.  

Otin tässä eräänä päivänä selfieitä, koska minulla oli itsevarma olo omasta ulkonäöstäni. Minulla oli hiukset ja meikki hyvin, sekä yllä uudet, kivat vaatteet. Tämän jälkeen minua jostain syystä nolotti. Siinä vaiheessa ymmärsin myös, mikä selfieiden ja niitä ottavien ihmisten arvostelussa on ongelmallista.

Näköjään on ihan hyväkstyttävää, että toinen ihminen ottaa sinusta kuvan. Mutta jostain syystä se, että otat sen kuvan itse, ei ole. Samoin ideaalitilanteessa toinen ihminen ajattelee sinun näyttävän hyvältä ja kenties kertookin sinulle siitä. Mutta se, että itse ajattelisit niin ei enää olekaan hyväksyttävää. 

Miksi ihmeessä epävarmuutta itsestä ja omasta ulkonäöstä pidetään hyveenä?

Epävarmuuden pitäminen ihanteena on siinäkin mielessä ongelmallista, koska (nuorten) naisten ulkonäköpaineilla tehdään aivan käsittämättömiä määriä rahaa. En tietenkään väitä, että hiustenhoito- ja kosmetiikkatuotteita tai muita kauneustuotteita käytettäisiin ainoastaan sen vuoksi, että omaan ulkonäköön ollaan tyytymättömiä. Siinäkään, että haluaa parannella omaa ulkonäköään, ei ole mitään pahaa. Mutta mainoksethan pyrkivät luomaan tarpeen ja myymään tuotteen ja valitettavan usein tähän pyritään kuluttajan itsevarmuuden kustannuksella: viestimällä vaivihkaa riittämättömyydestä ja luomalla mielikuva siitä, millainen pitäisi olla. Toisaalta on ollut mukavaa huomata, kuinka moni yritys on alkanut markkinoida tuotteitaan positiivisten mielikuvien kautta  korostaen esimerkiksi itseluottamusta.

Naiset ottavat yleensä enemmän selfieitä kuin miehet, joten selfieitä koskeva arvostelu osuu heihin yleensä enemmän (esim. "selfiepissikset" sketseissä ja parodioissa), mutta koskee tämä miehiäkin. Selfieitä ottavia miehiä pidetään usein yksinkertaisina ja turhamaisina, jopa epämiehekkäinä. Vielä surullisempaa on se, jos miehen ulkonäköpaineita pidetään jotenkin häpeällisenä. Voisin kirjoittaa kokonaan erillisen postauksen perinteisten sukupuoliroolien haittapuolista, mutta jätetään sellaisen kirjoituksen mahdollisuus tulevaisuuteen.

En aio jatkossa kiusaantua selfieiden ottamisesta. En myöskään aio pyydellä anteeksi sitä, jos haluan ikuistaa jonkin hetken kaverini kanssa yhteiskuvalla, jonka otamme itse kännykällä. En aio myöskään arvostella selfieiden ottamista, enkä varsinkaan kenenkään toisen selfieitä. Myönnän itsekin naureskelleeni selfiepissiksille ja selfietikuille ja ajatelleeni koko homman olevan vähän itsekeskeistä, mutta en aio tehdä niin enää. Selfiet on yleensä ihan hyvä juttu (voimme erikseen keskustella kommenteissa niistä ääritapauksista, joissa omakuvista tulee pakkomielle tai kuinka nuoret vaarantavat henkensä hienojen kuvien vuoksi), eikä niitä ole syytä hävetä.

Psst! Kuinka kamalan pelottavaa olikaan kirjoittaa pitkästä aikaa tämän tyyppinen teksti! Luin ja muokkailin tätä yli viikon ja silti pelottaa, että kirjoitin jotain tyhmää!