New York osa 4: Vähäsen ruokailusta ja omat ravintolasuositukseni

Paikallinen ruoka oli yksi asia, johon latasin kovasti odotuksia ennen reissua. Suunnittelimme ruokailumme pääsääntöisesti aika hyvin etukäteen, sillä kävimme vähintään kerran päivässä syömässä paikassa, josta olimme selvittäneet jotain etukäteen. Osa paikoista olikin niin hyviä kuin odotimme, toisiin petyimme kovasti.

Mikäli majoitut lähellä Times Squarea, suosittelen suuntaamaan Hell's Kitcheniin ruoan perässä. Times Squaren ravintolat ovat pääasiassa niitä kalliita turistirysiä tai ketjuravintoloita, eikä kumpikaan vaihtoehto oikein ainakaan minulla yletä toivottuun hinta-laatusuhteeseen. Hell's Kitchenissä sen sijaan on paljon sekä hyviä että edullisia ravintoloita ja runsaasti valinnanvaraa, jos voimia vielä riittää kävelyyn. 

Kaikki ravintolat, joissa kävimme, olivat edullisia á la carte- ravintoloita tai pikaruokaloita, joten suositukseni sopivat pienelläkin ruokabudjetilla matkustaville.

Shake Shack on aivan pakollinen pikaruokakokemus New Yorkissa. Voin sanoa, että söin siellä parhaan pikaruokahampurilaisateriani ikinä, eikä yksikään suomalainen ketju yllä ihan samalle tasolle. Uskoisin, että Shake Shack on laadullisesti lähellä Friends & Brgrs- ketjua, mutta omasta mielestäni paitsi maukkaampaa myös huomattavasti edullisempaa. Kuvan mukaisen annoksen, joka sisälsi juustohampurilaisen, juustoranskalaiset, talon oman limonaadin ja vaniljapirtelön sain noin 11 dollarilla, yksinkertaisempi annos olisi lähtenyt mukaan luultavasti suomalaisen pikaruoan hintatasolla. 

Nimestään huolimatta pirtelöt eivät ole Shake Shackin vakuuttavimpia tuotteita, ne ovat aika lähellä sitä samaa tasoa kuin muissakin pikaruokaloissa. Pidin myös paikan urbaanista tunnelmasta, vaikka musiikki soikin niin kovalla, ettei keskustelusta juuri saanut selvää. Shake Shack on myös niin suosittu paikka, että sinne joutuu todennäköisesti jonottamaan sekä mahdollisesti syömään seisaaltaan, sillä pöytiä on rajoitetusti.

Kokeilimme tietysti myös hieman perinteisempää burgeria, kun kerran burgerien luvattuun maahan matkustimme. Siitä huolimatta hyvän paikan löytäminen ei ollut niin helppoa kuin odotimme. 5 Napkin Burgeria suositeltiin hotellillamme, joten päätimme käydä siellä. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja avokadoburgeri kastikkeineen hyvin maukasta. Pihvi on minulle aika oleellinen osa hyvää burgeria, eikä sekään pettänyt 5 Napkinissa. Ranskalaiset sen sijaan olivat mitä olivat, kuten kuvasta näkee. Avocado Ranch-burgeraterian hinnaksi tuli muistaakseni noin 25 dollaria palvelumaksuineen, ei siis kuitenkaan ihan halvimmasta päästä. Tarkemmalla taustatyöllä olisi varmaan löytynyt hinta-laatusuhteeltaan parempia paikkoja.

Suosikkiravintolaksemme New Yorkissa paljastui japanilainen ravintola Ajisai, jossa kävimme lopulta kolme kertaa kuvan mukaisen raputempura-avokado-kurkku-tobikosushin takia. Kyseessä on varmasti paras sushi, jota olen tähän mennessä syönyt. Muutkin ruoat toki olivat maukkaita. En ole erityisemmin misokeiton ystävä, mutta Ajisain keitto (joka sisältyi pääruoan hintaan) oli aika maukasta. Pääruoaksi päädyin kerran ottamaan kasvistempuraa, vaikka joka kerta tempuraa syötyäni kysyn itseltäni saman kysymyksen: miksi? Kaikesta friteeratusta ruoasta tempura ikävä kyllä on herkullisuudestaan huolimatta minulle kaikista pahin pahan olon aiheuttaja. Annoksessa oli kuitenkin erilaisia kasviksia runsaasti ja annoskokokin oli aika vaikuttava. Aterian jälkeen meille tarjoiltiin ilmaiseksi annos hunajamelonia. Sushiannoksen hinta oli noin kahdeksan dollaria, eikä tempurankaan hinta muistaakseni päätä huimannut.

Hummus & Pita Co. on ketjuravintola, jossa kävimme kerran shoppailuretkemme aikana. Emme suunnitelleet kyseisessä paikassa käyntiä etukäteen, mutta emme joutuneet pettymäänkään. Valikoima oli niin laaja, että olimme aluksi ihan hämmentyä. Tarjolla oli täytettyä pitaa ja flatbreadia, bowleja, plattereita sun muuta. Päädyimme ottamaan lopulta "bowlin" (saman tyyppisiä annoksia oli useissa ravintoloissa), johon sai valita "lihatäytteen", hummuksen, pitaleivän sekä kasvislisukkeet ja kastikkeet. Maistoin tuolloin myös ensimmäisen kerran hummusta, jota heillä oli tarjolla useampaa sorttia. Leipää sai sekä vaaleana että tummana. Tuon valtavan aterian hinta juomineen päivineen oli noin 12 dollaria.

Halusin ehdottomasti kokeilla myös mahdollisimman autenttisia tacoja ja suuntasimme niiden perässä Otto's Tacos-pikaruokalaan Hell's Kitcheniin. Ongelmaksi koitui se, etten pysty syömään sipulia, joten ruokavaliooni sopivia ruokia oli aika vähän. Söin lopulta kanatacon vihreällä salsalla sekä masa-ranskalaisia. Ida otti annoksensa sivuun talon omia nachoja, jotka olivat aika maukkaita. Paikka oli myös varsin edullinen ja koko annoksen hinnaksi taisi tulla veroineen suunnilleen seitsemän dollaria. Ravintolassa oli myös hauska ja rento tunnelma ja hieno Star Wars-seinämaalaus.

Kävimme parissa erilaisessa dinerissa aamupalalla. Näistä ensimmäinen oli Evergreen, josta meille jäi ristiriitaisia fiiliksiä. Annokset olivat hyviä, mutta ruokalistalla niistä sai toisenlaisen vaikutelman. Kuvanmukaiset mansikka- ja mustikkapannarit olivat marjojen nimiä lukuunottamatta listalla täysin samalla tavalla, eikä missään ollut mainintaa, että mustikat olisivat sisäänleivottuja. Pitää myöntää, että pieni katkera annoskateus tuossa iski. Palvelu luonnollisesti pelasi hyvin ja kahvikuppi ja mehulasi täyttyivät kuin itsestään, mutta tarjoilija oli aika tyly ja töksäytti lopussa varsin ärsyyntyneen oloisesti vielä meille muistutuksen siitä, ettei palvelumaksu sisälly hintaan. Tunnelmaltaan paikka oli jollain tapaa kiusallisen patrioottinen, eikä erityisen viihtyisäkään.

Junior's oli toinen diner, jossa kävimme, ja se oli tunnelmaltaan jotenkin levollisempi kiireestä ja hulinasta huolimatta. Tänne joutui myös jonottamaan ja ruoka oli vähän kalliimpaa, luultavasti vain sijainnin vuoksi, mutta pääsääntöisesti ihan hyvää (poikkeuksena nuo kummalliset makkarat kuvassa). Palvelu oli myös hyvin ystävällistä. Ainoastaan teestä minulle jäi paha mieli. Lasi täyttyi kyllä uudella kuumalla vedellä, mutta uutta teepussia ei saanut. Amerikassa kaiketi on tapana käyttää samaa pussia ja jättää se kupin pohjalle juomisenkin ajaksi, mutta minulle, teehifistelijä kun olen, se teki pahaa.

Junior'silla on myös oma juustokakkukahvila, joka oli kokonaisuutena ehkä pahin vitsi reissumme ruokapaikkojen suhteen. Bussioppaamme Brooklynissa sanoi, että Junior'silla on New Yorkin parhaat juustokakut. Sanotaanko, että olen syönyt parempaa ainakin kolmessa oululaisessa kahvilassa ja joka kerta se on myös ollut halvempaa. Omenapiirakkajuustokakku Junior'sissa maksoi muistaakseni 7,5 dollaria. Vielä pahempi vitsi oli ravintolan oma jäätee, joka maistui siltä kuin teepussia olisi roikutettu kylmässä vedessä, kunnes vesi muuttaa väriään. Kammottavaa, ja tästä vielä maksoimme. Myös palvelu oli surkeudessaan aika huvittavaa. Pienessä kahvilassa, jonka ainoat asiakkaat olimme me kaksi, oli paikalla kolme työntekijää, joista tuskin kukaan välitti työstään pätkän vertaa.

Toinen karvas ruokapettymyksemme oli myös bussioppaamme suositus, Grimaldi's-niminen pizzeria Brooklynissa. Ravintola oli todella hyvällä paikalla ja kauniissa rakennuksessa, ja ihmiset jonottivat sisäänpääsyä aamupäivällä jo puoli tuntia ennen ravintolan avaamisaikaa. Jonotimme itsekin hyvin kuumana päivänä ja heti sisään päästyämme meille tuotiin lasilliset jääkylmää vettä. Palvelu pelasi erinomaisesti ja odotuksemme olivat korkealla. Mutta sitten eteemme tuotiin hieman tuollaisen Dr. Oetkerin pakastepizzan näköinen tekele, joka myös maistui aika lailla samalta, mutta maksoi aika monta kertaa enemmän. Kyseinen pizza maksoi parisenkymmentä dollaria, mutta oli niin suuri, että meille kahdelle riitti mainiosti yksi pizza. Muutenkin petyimme aika kovasti pizzaan New Yorkissa. Kovasti sitä kehuttiin etukäteen, mutta jopa niissä hyvämaineisissa paikoissa ruoka oli korkeintaan Golden Raxin tasoa.

Kovin henkilökohtainen pettymys oli grillileipiä myyvä Melt Shop. Olen suuri voileipien ystävä ja odotin tietysti, että jos jossain osataan tehdä hyvää grilled cheeseä, niin sen täytyy olla siihen erikoistuneessa amerikkalaisraflassa. En sitten tiedä kävikö meillä vain todella huono tuuri, sillä Melt Shopin leivät näyttivät esimerkiksi Instagram-kuvissa varsin maukkailta, mutta me kuitenkin saimme reunoilta palaneet, kuivat, rasvassa uivat leipäset, joissa pekonikin oli kuin muovia. Ravintolalla oli kuitenkin kiinnostava konsepti ja kivat tilat.

Vielä muutamia ajatuksia ruokailusta New Yorkissa yleisellä tasolla:

Maksaminen

Ruokalistalla näkyy vain annoksen veroton hinta, joten lopullinen lasku voi olla siis jonkin verran enemmän. Myöskään palvelumaksu ei kuulu hintaan, vaan se maksetaan erikseen paikoissa, joissa ruoka tarjoillaan pöytiin. Pikaruokaloissa ei siis tarvitse murehtia tipistä. Tippiä jätetään yleensä noin 15-20 prosenttia verottomasta loppusummasta. 

Suosittelen varaamaan reissuun sen verran käteistä, ettei ravintoloissa tarvitse käyttää korttia. Maksupäätteet ovat yleensä kyllä turvallisia, mutta á la carte- ravintoloissa tarjoilija saattaa viedä maksukortin pois omistajan silmien edessä, jolloin riski siitä, että kortti kopioitaisiin, on luonnollisesti korkea. Korttien kopiointi on Yhdysvalloissa melko yleistä ja koulukaverillenikin kävi näin omalla reissullaan. 

Kaverin kanssa matkustaessa on myös hyvä sopia ruokailun maksamisesta vuorotellen. Minun ja Idan syömiset tulivat nimittäin aina samalle kuitille, usein ilman tarkempia erittelyjä, joten sovimme maksavamme ateriat sun muut kutakuinkin vuorotellen välittämättä muutaman dollarin eroista.

Aamiainen

Hotellihuoneemme hintaan ei kuulunut aamiaista, joten päätimme mieluummin syödä aamiaisen ulkona kuin maksaa ylihintaa hotelliaamupalasta. Aamiaispaikan etsiminen ja uusien juttujen kokeilu oli toisaalta kokemus itsessään ja mieluisa sellainen. Aikaerosta kärsivälle sopivan paikan löytäminen aikaisin aamulla oli kuitenkin haaste, sillä suurin osa paikoista aukeaa vasta yhdeksän aikoihin. Kävimme parina ensimmäisenä aamuna aamiaisella mäkkärissä (edullista ja yllättävän hyvää vielä siinä vaiheessa, kun emme olleet vielä kyllästyneet erityisen rasvaiseen ruokaan) sekä Starbucksilla. Myöhemmin kävimme myös dinereissa hieman runsaammilla aamiaisilla.

Kahvi

Tavallinen, muun muassa dinereissa tarjoiltu kahvi, oli melko laihaa. Starbucksin keitoksia nyt tuskin voi edes kahviksi kutsua. Jouduin siis tältä osin pettymään tällä reissulla. Toivoin kovasti, että jostain kävelisi vastaan mahdollisimman autenttinen italialainen kahvila, mutta toisaalta kahvinhimoni ei ollut niin sietämätön, että olisin jaksanut lähteä sellaista erikseen etsimään.

Makeat juomat

Lähes jokaisesta pikaruokalasta sai tuttujen ja turvallisten limsojen lisäksi limonaadia ja jääteetä tai niiden sekoituksia. Useissa paikoissa lasin täyttö sisältyi hintaan tai sitten juoma tarjoiltiin ihan muuten vain suurissa laseissa. Sokeripitoisia juomia oli kaikkialla, mutta yleensä tarjolla oli myös sokerittomia vaihtoehtoja tai sellaisia juomia, jotka sai makeuttaa itse. Esimerkiksi Starbucksilla jääteen pystyi tilaamaan joko sokerilla (tai muulla makeutusaineella, en ole varma, millä juomat makeutettiin) tai ilman.

Allergiat

Allergiat otettiin ravintoloissa yleisesti ottaen hyvin vakavasti. Pikaruokaloissa oli usein esillä allergioihin ja ravintolan vastuuseen liittyviä esitteitä. En ole hengenvaarallisesti allerginen oikein millekään, mutta mainittuani olevani allerginen sipulille henkilökunta tarkisti ravintolassa kuin ravintolassa annoksen kaikki raaka-aineet kastikkeita ja mausteita myöten. Uskoisin siis, ettei vakavammistakaan allergioista kärsivällä ole hätää.

 Rasva ja sokeri

Silloinkin, kun pyrimme syömään jotain hieman erilaista ja kevyempää, tietynlainen erikoinen rasvan maku tuntui seuraavan kuin haamuna ravintolasta toiseen. Sama koski melkein kaikkia makeita juomia. Ehkä makuaistimme olivat jossain poikkeuksellisessa ylivireystilassa, mutta samankaltainen ei-niin-miellyttävä sivumaku maistui ruoassa kuin ruoassa. Sattuuko joku tietämään, käytetäänkö Amerikassa jotain tiettyä rasvaa tai makeutusainetta, joka voisi olla tällaisesta suomalaiseen ruokaan tottuneesta maultaan hieman erikoinen?