Luin Takashi Hiraiden Kissavieraan jo joskus toukokuussa ja mielestäni kirja oli kerta kaikkiaan ihastuttava. Rakastan kissoja ja olen hyvin kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista, joten oli ihanaa lukea kirja, jossa nämä kaksi teemaa yhdistyivät kauniiksi tarinaksi. Kissavieras oli tunnelmaltaan oikeastaan hyvinkin japanilainen, vaikeasti selitettävällä tavalla harmoninen ja levollinen, mutta myös äärimmäisen sympaattinen ja liikuttava.
Kesän suurin ja tärkein lukuprojektini oli kesäkuussa ilmestynyt Järven neito, joka käytännössä päättää Andrzej Sapkowskin Noituri-saagan. Aloitin sarjan lukemisen pari vuotta sitten ja ihastuin heti. Ahmaisin kaikki saatavilla olevat kirjat vauhdilla, joitakin osia kaksi kertaa. Järven neidon myötä jätin sitten haikeat jäähyväiset Geraltin, Cirin ja Yenneferin tarinalle, vaikka luultavasti standalone-tarinatkin tullaan vielä kääntämään. Kirjat saivat minut myös kiinnostumaan pelisarjasta, joka pohjautuu Sapkowskin romaaneihin. The Witcher 3: Wild Hunt oli loistava peli, mutta itseäni hieman tökkii se, etteivät pelit oikein pysyneet alkuperäiselle tarinalle uskollisina. Minulla on aiheesta paljon mielipiteitä ja voisin puhua siitä loputtomiin, mutta ehkä säästän teidät siltä. Mainittakoon kuitenkin, että minua vähän tökkii se, kuinka kirjasarjaa on Suomessakin markkinoitu nimenomaan The Witcher-pelien kautta. Noiturit ovat kuitenkin laadukasta fantasiakirjallisuutta, joka menestyisi varmasti hyvin ilman "videopeliromaaneiksi" leimaamista.
George R. R. Martinin Jäälohikäärmeessä yhdistyi taas kaksi asiaa, joita rakastan, nimittäin kiehtova fantasiakertomus ja upea taide. Luis Royon kuvittama kirja oli hyvin nopealukuinen, sillä se vei muistaakseni vain noin tunnin verran aikaa. Tarina oli kuitenkin lyhyydestään huolimatta vaikuttava ja kuvitus tuki sitä hyvin. Jäälohikäärmettä voisi pitää aikuisille suunnattuna satukirjana, mutta en näe, miksei se sopisi lapsillekin.
Totesin vähän aikaa sitten itselleni, että minun pitäisi lukea enemmän kotimaista kirjallisuutta, mielellään mahdollisimman monesta erilaisesta genrestä. Maria Turtschaninoffin Maresi: Punaisen luostarin kronikoita on sentään Finlandia Junior voittaja, joten siitä oli ihan hyvä aloittaa. Maresista puhutaan usein lasten- ja nuortenkirjana, mutta kirjassa oli kyllä muutamia kohtia, jotka tekivät minunkin oloni hieman epämukavaksi. Pienille lukijoille tarina voi ehkä olla hieman rankka. Oli kuitenkin virkistävää lukea kotimainen nuortenkirja, joka ei kertonut ongelmanuorista, ja jossa vanhempia ei kutsuttu faijaksi ja mutsiksi.
Stephen Kingin Revolverimies oli loppukesän lukuprojekti, johon ryhdyin oikeastaan siksi, että Mustasta tornista on tulossa pian elokuva. Koska kyseessä on yksi fantasiakirjallisuuden suurista nimistä, halusin tutustua siihen, ennen kuin elokuvaversio vaikuttaa liikaa mielikuvitukseeni. Mielestäni kirjan alkupuoli oli huomattavasti loppua kiinnostavampi ja kokonaisuutena kirja tuntui olevan ikään kuin pitkä prologi. Pitäisi varmaan lukea seuraavakin osa, jotta sarjasta saisi paremman käsityksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti